0

Ostoskorisi on tyhjä

 

  1. Mitä sinkkikarnosiini on?

  2. Alkuperä

  3. Valmistus

  4. Toimintaperiaate

  5. Käyttötavat

  6. Vasta-aiheet, toksisuus

 

 

1. Mitä sinkkikarnosiini on?

Sinkkikarnosiini on sinkkiä joka on kelatoitu karnosiiniin. Periaatteessa voitaisiin puhua aminohappokelaatista koska karnosiini itsessään on kahden aminohapon – beta-alaniinin ja histidiinin – yhdistelmä.

Tästä yhdistelmästä johtuen sinkkikarnosiinin pitkä nimi onkin beta-alanyyli-L-histidinaatti sinkki. Lyhyesti puhutaan vain sinkkikarnosiinista, tai lääkenimellä polaprezinc.

Sinkkikarnosiini on sisäisiä limakalvoja (ruoansulatuskanavaa) korjaava ja suojaava sinkin muoto. 

 

2. Alkuperä

Sinkkikarnosiinin keksi 1980-luvulla Japanilainen Hamari Chemicals, heidän tutkiessaan karnosiinin taipumusta muodostaa biologisia komplekseja mineraalien kanssa. He havaitsivat että karnosiini muodostaa helposti sidoksia mm. sinkin ja kuparin kanssa, mutta myös natriumin, kaliumin, magnesiumin ja kalsiumin kanssa. Kuitenkaan muilla kuin sinkillä ei yhdessä karnosiinin kanssa havaittu vastaavia vaikutuksia vatsan ja suoliston hoitamisessa.

Tästä tutkimuksesta syntyi Polaprezinc -nimellä tunnettu aine, joka otettiin Japanissa 1994 lääkekäyttöön vatsahaavojen ja muiden limakalvovaurioiden hoitoon. Läntisessä maailmassa alkuperäinen sinkkikarnosiini tunnetaan brändinimellä PepZinGI.  USA:ssa sinkkikarnosiini on käytössä useissa luontaistuotteissa ja lääkkeissä.

 

3. Valmistus

Vaikkakin sinkki luonnostaan muodostaa komplekseja karnosiinin kanssa, täysin puhdasta sinkkikarnosiinia ei luonnosta saa. Ravintolisiin tai lääkkeisiin kelpaava tuote valmistetaan yhdistämällä L-karnosiinia ja sinkkiasetaattia metanoliliuoksessa natriummetoksidin kanssa. Metanoli ja natriummetoksidi ovat välttämättömiä reagentteja eikä niitä ole lopullisessa tuotteessa.

 

4. Toimintaperiaate

Yksinkertaistaen voidaan puhua limakalvolaastarista, joka hakeutuu limakalvon vauriokohtiin ja jää niihin pitkäksi aikaa suojaamaan vauriokohtaa ja edesauttaa paranemista.

Sinkkikarnosiini hajoaa hitaasti ruoansulatuksessa johtuen polymeerirakenteestaan. Tämä on olennainen ero esimerkiksi siihen että sinkki ja karnosiini nautitaan samanaikaisesti mutta erillisinä muotoina. Kaksi japanilaista tutkijaryhmää (1,2) havaitsivat värjäämällä sinkkikarnosiinia että sinkkikarnosiini kiinnittyy etenkin vatsahaavavaurion alueelle ja pysyy siinä pitkiä aikoja. Tutkijat pitävät todennäköisenä että spesifi hakeutuminen vauriokohtaan johtuu kemiallisesta sidoksesta joka muodostuu sinkin ja kehon proteiinien (mm. albumiini) joita vuotaa vauriokohdasta, välille. Tällöin sekä sinkki että karnosiini kumpikin erinäisten monimutkaisten ligandienvaihtoreaktioiden myötä suojaavat vauriokohtaa ja hillitsevät tulehdusta paikallisella antioksidatiivisella vaikutuksella 3, 4).

Sinkkikarnosiinia on lukuisissa eläintutkimuksissa tutkittu eri tavoilla, muun muassa vaurionkorjaus (5), limakalvon stabilointivaikutus (6), solunsuojaus (7) sekä vatsahaavaa ehkäisevä vaikutus (8-11). Vatsahaavaa ehkäisevää vaikutusta on testattu monin kokeellisin tavoin, sisältäen superoksidiradikaalilla aiheutettu haavauma.

Näistä tutkimuksista päätellään että sinkkikarnosiini auttaa säilyttämään ruoansulatuskanavan limakalvon homeostaasin prostaglandiinivälitteisellä solunsuojavaikutuksella. Tämä johtuu tehokkaasta, paikallisesta antioksidanttivaikutuksesta joka suojaa kudosta lisävauriolta ja antaa paranemiselle paremman mahdollisuuden.

Tutustu tutkimusartikkeleihin täällä.

 

5. Käyttötavat

Tavanomainen

Tutkimuksissa käytetyt määrät ovat 75mg – 150mg päivässä. Ravintolisäkäytössä riittävä määrä on 75mg. Lääkärin ohjauksessa suuremmat määrät ovat mahdollisia – huomioitavaa on se että sinkkikarnosiini on erinomaisesti imeytyvän sinkin lähde jolloin sinkin kokonaissaanti on arvioitava.

REZCUE- valmisteessa 75mg sinkkikarnosiinia on sekoitettu päiväannoksessa (5g) L-Glutamiiniin jolloin annostelu on helpompaa ja sillä on hyödyllinen synergistinen vaikutus L-Glutamiinin kanssa. Jauhe sekoitetaan lämpimään veteen tai teehen jolloin se on nautittaessa heti vesiliukoisessa, aktiivisessa muodossa.

Sinkkikarnosiini (myös REZCUE) voidaan ottaa tyhjään mahaan, mutta se voi aiheuttaa pahoinvointia kuten sinkille tyypillistä. Mikäli tyhjään mahaan nauttiminen aiheuttaa tämän, niin valmiste voidaan ottaa myös ruokailun yhteydessä. Annos voidaan myös jakaa päivän mittaan useampiin pienempiin eriin. Närästystä ja refluksia hoidettaessa voi olla hyvä jakaa päiväannos otettavaksi nimenomaan aterioiden yhteydessä.

 

Peräruiskeena

Japanilaisessa Jikein yliopistollisessa sairaalassa suoritetussa kliinisessä placebokontrolloidussa kokeessa saavutettiin merkittävä hyöty antamalla potilaille viikon ajan 150mg sinkkikarnosiinia peräruiskeen välityksellä. Viikon hoitojakson jälkeen kolonoskopialla todettiin merkittävä hyöty haavojen umpeutumisessa verrattuna plaseboryhmään.

Sinkin lähteenä

Sinkkikarnosiinin sinkki imeytyy hieman paremmin kuin sinkkipikolinaatti, joten sinkkikarnosiinia voidaan käyttää myös normaalina sinkkilisänä.

 

6. Toksisuus, vasta-aiheet

Sinkkikarnosiini hajoaa ruoansulatuksessa komponenteikseen eli sinkiksi ja karnosiiniksi. Sen toksisuus rajoittuu sinkin liikasaantiin, joka pitkään jatkuvana laskee kuparin määrää veressä joka puolestaan aiheuttaa anemiaa.

Sinkkikarnosiinilla ei ole muita käyttöä estäviä syitä kuin muillakaan sinkin muodoilla.

Lääkeinteraktiot: Levothyroksiini ja Penisillamiini --> sinkkikarnosiini laskee näiden seerumin pitoisuuksia lievästi (lähde)

  

Viitteet

  1. Hara, H., Shibata, Y., Okuyama, T., Yamano, M., Okuyama, S., Kitamori, S., Okuyama, K., and Namiki, M. (1991) Ther. Res., 12, 3239-3241.
  1. Seiki, M., Aita, H., Mera, Y., Arai, K., Toyama, S., Furuta, S., Morita, H., Hori, Y., Yoneta, T., and Tagashira, E. (1992) Folia Pharmacol. Japon, 99, 255-263.
  1. Boldyrev, A. A., Stvolinsky, S. L., Tyulina, O. V., Koshelev, V. B., Hori, N., and Carpenter, D. (1997) Cell. Molec. Neurobiol., 17, 259-271.
  1. Seiki, M., Ueki, S., Hori, Y., Aita, H., Morita, H., Yoneta, T., and Tagashira, E. (1992) Ther. Res., 13, 885-891.
  1. Seiki, M., Aita, H., Ueki, S., Yoneta, T., Takemasa, T., Hori, Y., Morita, H., Cyaki, K., and Tagashira, E. (1992) Folia Pharmacol. Japon, 100, 165-172.
  2. Arakawa, T., Satoh, H., Nakamura, A., Nakamura, H.,Ishikawa, M., and Kobayashi, K. (1988) Gastroenterology, 94, A12.
  3. Arakawa, T., Satoh, H., Nakamura, A., Nebiki, H., Fukuda, T., Sakuma, H., Nakamura, H., Ishikawa, M., Seiki, M., and Kobayashi, K. (1990) Digest. Dis. Sci., 35, 559-566.
    1. Itoh, M., Tanaka, T., and Suzuki, Y. (1990) Jap. J. Pharmacol., 52, 513-521.
    1. Yoshikawa, T., Naito, Y., Tanigawa, T., Yoneta, T., Oyamada, H., Ueda, S., Takemura, T., Sugino, S., and Kondo, M. (1989) J. Clin. Biochem. Nutr., 7, 107-113.
    1. Seiki, M., Ueki, S., Tanaka, Y., Soeda, M., Hori, Y., Aita, H., Yoneta, T., Morita, H., Tagashira, E., and Okabe, S. (1990) Folia Pharmacol. Japon, 95, 257-269.
    1. Yoshikawa, T., Naito, Y., Tanigawa, T., Yoneta, T., Yasuda, M., Ueda, S., Oyamada, H., and Kondo, M. (1991) Free Rad. Res. Commun., 14, 289-296.

     

       

       


      Liity postituslistalle